Salpalinjan tuntija
Historioitsija ja Miehikkälän Salpalinja-museon opas Atte Enwald kiinnostui historiasta ja etenkin Suomen sotahistoriasta jo lapsena kuunnellessaan iäkkäiden sukulaisten muisteluja sotavuosista.
Rauhallinen olemus ja puhetyyli, kantava ääni ja selkeä artikulaatio sekä ehtymätön tietomäärä Salpalinjaksi tai Salpa-asemaksi kutsutusta Suomen Salpa -puolustuslinjasta tekevät Atte Enwaldista loistavan oppaan, jota kuuntelevat mielenkiinnolla niin lapset kuin sotahistorianharrastajatkin. Enwaldin opastustyyli ja tapa popularisoida tiedettä tekee vaikutuksen ja saa kiinnostumaan Suomen itsenäisyyden ajan suurimmasta rakennushankkeesta sellaisenkin kuulijan, joka Salpalinja -museoon tullessaan suhtautuu hieman negatiivisesti sotahistoriaan.
– Salpalinja -museo ei ole perinteinen museo, täällä ei kierretä sisäsaleissa vaan ulkoalueilla. –Täällä ei myöskään koskaan sodittu vaikka pahimpaan varauduttiinkin, Enwald kertoo.
Hän vieraili museossa usein jo lapsena.
– Pienelle pojalle korsut olivat mahtavan kiinnostavia ja taisteluhaudat todellinen seikkailu, kun pituus ei riittänyt näkemään niiden yli. Museo oli todella jännittävä elämys, Enwald muistelee.
Enwald kiinnostui vanhoista esineistä, historiasta ja etenkin Suomen sotahistoriasta jo lapsena.
– Kuuntelin ala-asteikäisenä iäkkäiden sukulaisten sotamuisteluita. Erityisesti mieleeni on jäänyt yli 90-vuotiaan sukulaismiehen tarinat Virolahden saariston tiukoista paikoista.
Historiaharrastus on tullut Enwaldin elämään myös isän puolelta.
– Isäni isä ja hänen isänsä harrastivat sukututkimusta. Ensimmäinen painettu sukuhistoriamme julkaisu on 1930-luvulta, Enwald kertoo.
Salpalinja -museon oppaana Enwald on toiminut viisi vuotta. Alkuvuonna 2021 hän valmistui filosofian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta. Gradun aihe liittyi Salpalinjaan ja etenkin sen linnoittamiseen vuonna 1944.
– Salpalinjan yhteydessä esillä on yleensä välirauhan aika maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 ja vuoden 1944 linnoitustyöt mainitaan vain sivulauseessa, varmaan osaksi siksi, ettei Salpalinjalla koskaan taisteltu. Näistä syistä halusin keskittyä tutkimuksessani vuoteen 1944, Enwald kertoo.
Vuosi 1944 oli Salpalinjan rakentamisessa merkityksellinen. Korsuja lähes 1200 kilometrin mittaiselle puolustuslinjalle rakennettiin yhteensä 728, joista 254 rakennettiin vuonna 1944.
Tutkimustyö toi tutkijalle yllätyksiä.
– Kesän 1944 Kannaksen suurhyökkäyksen jälkeinen tilanne Suomessa oli vaarallinen, Salpalinjalla varauduttiin, että taistelut tulisivat myös tänne. Suomessa ei helposti uskottu, että syyskuun 1944 rauha olisi lopullinen.
Opastuksissaan Enwald haluaa korostaa myös Salpalinjan rakentamisponnistuksia.
– Pahimman varalle tehtiin suunnattomasti töitä, työpanos oli valtaisa.
Salpalinjaa rakennettiin vuosina 1940-1944. Enimmillään puolustuslinjaa rakensi 35 000 miestä keväällä 1941. Rakentajia oli muonittamassa 2000 lottaa.
Historioitsija ei pidä jatkotutkimusta ja väitöskirjaa mahdottomana ajatuksena, vaikka se ei juuri nyt suunnitelmiin kuulukaan.
– Linnoitussuunnittelu ja esikuntakenraalien osuus suunnitteluun kiinnostaa koska aiheesta on hyvin vähän tutkimusta. Esimerkiksi Salpalinjan linnoitustöitä välirauhan aikana 1940-1941 johtaneesta kenraaliluutnantti Edward Hanellista ei ole kirjoitettu edes elämäkertaa.
Enwaldin vapaa-aika kuluu pitkältä sotahistorian teemoissa.
– Harrastan ammuntaa historiallisilla aseilla sekä militarian keräilyä ja ulkoilua Salpapolulla. Lisäksi kalastan ja talvisin hiihdän ja laskettelen.
Osan vapaa-ajasta haukkaa pienviljely sukutilalla.
Salpalinja-museo sijaitsee Miehikkälässä osoitteessa Säästöpirtintie 70. Museo on avoinna ryhmille tilauksesta ympäri vuoden ja kesäkuukausina useana päivänä viikossa.
Tämä artikkeli on osa toimittaja ja valokuvaaja Päivi Arvosen kirjoittamaa – ja osin myös kuvaamaa – Paikallista voimaa -sarjaa, joka esittelee kaakkoissuomalaisia osaajia. Lue sarjan muut artikkelit täältä:
Löysitko sivulta etsimäsi?