Mobile Menu

Kyminlinna

Miljööt

KYMINLINNA

Venäläiset suunnittelivat Kyminlinnan osaksi Pietarin suojaksi rakennettua puolustusrintamaa 1790-luvulla. Myöhemmin alkuperäinen linnake purettiin ja paikalle rakennettiin uudenaikainen linnoitus. Se on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kaponieerilinnoitus. Kyminlinna sijaitsee 5 kilometriä Kotkan keskustan luoteispuolella Kymijoen itäisen Huumanhaaran ja läntisen Langinkoskenhaaran yhtymäkohdassa. Linnoitukseen voi tutustua itsenäisesti ulkopuolelta.

Sisälle Kyminlinnaan pääsee oppaan kanssa, kysy lisätietoja matkailuneuvonnasta, puh. 040 135 6588, info@kotkahamina.fi

Saapuminen:
Kyminlinna ja sen parkkipaikka sijaitsevat Sutelantien varrella Kotkassa. Kyminlinnaan pääsee myös Kotkan paikallisliikenteen busseilla ja Kouvola-Kotka paikaliisjunalla Kyminlinnan pysäkille.
Kyminlinnan vallien ulkopuolella sijaitsee Kyminlinnan kesäteatteri, jossa kesäaikaan teatteriesityksiä ja tiloja voi myös vuokrata yksityiskäyttöön.

Linnoituksen historia | Linnoitus | Linnoitus nähtävyyskohteena

LINNOITUKSEN HISTORIA

  • 1400-luku Nykyisen Kyminlinnan alueelle perustetaan kartano ja kappeli.
  • 1556 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa vierailee kartanossa. Hän perustaa kartanosta kuninkaankartanon. Alueelle rakennetaan myös puolustusvarustuksia.
  • 1743 Vuosina 1741–1743 Ruotsin ja Venäjän välillä käydyn sodan jälkeen Ruotsi menettää lisää
  • alueita Venäjälle, Kyminlinnan alueen näiden mukana.
  • 1791–1792 Alueelle rakennetaan kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelema linnake.
  • 1803 Uutta Kyminlinnaa aletaan rakentaa, ja Suvorovin linnake puretaan. Kyminlinna on omana aikanaan moderni linnoitus.
  • 1809 Sodan seurauksena Ruotsin itäiset alueet liitetään Venäjään. Keskeneräisen Kyminlinnan merkitys rajalinnoituksena vähenee.
  • 1819 Kyminlinna muutetaan varikoksi.
  • 1855 Uusi rakennuskausi Kyminlinnassa alkaa. Siellä pidetään kesäisin sotilasleirejä.
  • 1918 Kyminlinnan historian ainut taistelu käydään 9. huhtikuuta punakaartin ja saksalaisten välillä. Suomen sisällissodan jälkeen vuonna 1918 alueella on väliaikainen punavankien leiri.
  • 1922‒1939 Kyminlinnassa sijaitsee karjalaisten ja inkeriläisten pakolaiskeskus.
  • 1939 Kyminlinna siirtyy Suomen puolustusvoimien käyttöön.
  • 1982 Kyminlinnan restaurointi käynnistyy.
  • 2000-luvun Alueella tehdään tutkimus-, korjaus- ja maisemanhoitotöitä. Varuskunta muuttaa pois alku vuonna 2005.

LINNOITUS

Kyminlinna sijaitsee Kymijoen haarojen liittymäkohdassa Hovinsaarella. Sen kautta kulki jo keskiajalla rantatie, joka yhdisti Turun ja Viipurin linnat. Nykyisen Kyminlinnan alueella oli jo 1300-luvulla kuninkaan omistamia tiloja. Paikan tärkeydestä kertoo se, että siellä ollut kartano muutettiin 1500-luvulla kuninkaankartanoksi. Kartanoon kuului myös kappeli. Nykyisin kartano sijaitsee rannalla linnoituksen pohjoispuolella.

Kuninkaankartanoihin kuului yleensä puolustusvarustuksia. Varmaa tietoa alueen linnoituksista on 1600-luvulta, jolloin siellä sijaitsi pieni maavallilinnake. Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa 1741‒1743 Kyminlinnan alue siirtyi Venäjälle. Venäläiset alkoivat vahvistaa länsirajansa puolustusta, ja Hovinsaarelle perustettiin kenraali Aleksandr Suvorovin suunnittelema vartiolinnake vuonna 1791. Kyminlinna oli osa Venäjän perustamaa aluetta Pietarin puolustukseksi. Pieni vartiolinnake oli halkaisijaltaan yli 200 metriä. Yhdessä nyt jo hävitetyn Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa Kyminlinna muodosti kaksoislinnoituksen.

Linnoituksessa oli päälinnake, etuvarustus ja ulkovarustus. Päälinnakkeessa oli kaksi bastionia eli vallinsarvea ja kaksi linnaketta, joissa molemmissa oli yksi puolibastioni. Päälinnaketta ympäröivät vallihauta ja luonnonkivinen muuri. Uloimpana linnoituksessa oli pieniä sudenkuoppia eli ansoja.

Kyminlinnan linnoitustapaa alettiin arvostella heti Suvorovin poistuttua Kaakkois-Suomesta. Linnoitusta pidettiin pienenä ja vanhanaikaisena. Linnoitusinsinööri Jaan Peter von Suchtelenin suunnittelemaa uutta Kyminlinnaa alettiin rakentaa vuonna 1803. Suvorovin Kyminlinna purettiin, ja sen materiaalia hyödynnettiin uudessa linnoituksessa, joka oli kuusi kertaa laajempi kuin Suvorovin linnoitus.

Uusi Kyminlinna koostui viidestä bastionista ja niiden välisistä taitteisista muureista. Linnoituksen halkaisija oli lähes 500 metriä. Hovinsaaren alueelle rakennettu puolustusjärjestelmä oli tehokas ja moderni kaponieerilinnoitus eli sivustapuolustukseen ja lähipuolustukseen erikoistunut linnoitus. Lähipuolustus tehostui, kun vallihautojen yhteyteen rakennettiin erilliset varustukset eli kaponieerit.

Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Ruotsin ja Venäjän raja siirtyi, ja Kyminlinna jäi syrjäiseksi. Keskeneräisen Kyminlinnan rakentaminen lopetettiin, koska sen merkitys rajalinnoituksena väheni. Alueelle oli ehditty rakentaa talousrakennuksia, porttien vartiotuvat, päävartio, kasarmeja ja keittiörakennus. Kyminlinna muutettiin varikoksi, ja sen varustukset ja rakennukset alkoivat rappeutua.

1850-luvulla Kyminlinnassa alkoi uusi rakennuskausi. Sinne tehtiin puurakennuksia, ja kesäisin pidettiin leiriharjoituksia. Kyminlinna toimi venäläisenä varuskuntana aina Suomen itsenäistymiseen saakka 1917.

Vuonna 1918 Kyminlinnassa käytiin sen historian ainut taistelu punakaartin ja saksalaisten välillä. Suomen sisällissodan jälkeen alueella oli väliaikainen punavankien leiri. Maailmansotien välissä siellä sijaitsi karjalaisten ja inkeriläisten pakolaiskeskus. Alueella oli myös kulkutautisairaala. Toisen maailmansodan jälkeen Kyminlinna toimi varikkona, ja yli 50 vuoden ajan Suomen armeijan varuskuntana. Varuskunta muutti Haminaan vuonna 2005.

1980-luvulle tultaessa Kyminlinna oli päässyt huonoon kuntoon. Vuosikymmenen aikana kunnostettiin päämuuria, ulkovarustuksia ja maavalleja. 2000-luvulla kunnostustöitä on jatkettu ja alueella on tehty arkeologisia tutkimuksia. Kymenkartanon alueelta on löydetty hautoja 1400‒1700-luvuilta ja esineitä 1800‒1900-luvuilta.

LINNOITUS NÄHTÄVYYSKOHTEENA

Kyminlinna on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kaponieerilinnoitus eli sivustapuolustukseen ja lähipuolustukseen erikoistunut linnoitus. Siksi se on arvokas sotahistoriallinen muistomerkki. Päämuurit ja linnoituksen sisäosat ovat säilyneet hyvin. Sen sijaan ulkovarustuksia halkovat nykyisin tiet ja rautatie. Lähipuolustukseen tarkoitetuista kaponieereista kaksi on kunnostettu. Toisessa niistä sijaitsee nykyisin Kyminlinnan kesäteatteri.

Päämuurien sisäpuolella erottuu Suvorovin linnoituksen jäänteitä. Maastossa voi havaita noin 20 halkaisijaltaan 1‒2 metrin kokoista sudenkuoppaa. Lisäksi kiviperustuksia on jäljellä pääportista ja taitteisesta kurtiinimuurista.
Linnoituksen sisäpuolella ovat 1800-luvun alussa rakennetut vartiorakennukset, kaksi sotilaskasarmia ja keittiörakennus. Koillisportti on korjattu 1930-luvun asuunsa, ja lounaisportti alkuperäiseen asuunsa.
Nykyisin linnoituksen alue on tyhjillään, ja sen uutta käyttötarkoitusta kartoitetaan. Kyminlinnan ulkoalueilla voi vierailla itsenäisesti vuoden ympäri. Porttien sisäpuolelle pääsee opastetusti.

Lähteet:

  1. Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle (toimittanut V.-P. Suhonen). Suomalaisen kirjallisuuden seura. Helsinki 2011.
  2. Kauranen, Veli: Suomen vanhat linnat, kartanolinnat, linnoitukset ja skanssit. Hämeenlinna: Karisto oy:n kirjapaino, 2005.
  3. Museovirasto restauroi -sivusto, http://museovirastorestauroi.nba.fi/
  4. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, Museovirasto, www.rky.fi

Avaa kartta suuremmaksi klikkaamalla oikealla ylälaidassa olevaa laajennuskuvaketta.

 

Katso myös