Museojäänmurtaja Tarmo

Jäänmurtaja Tarmo rakennettiin Englannissa vuonna 1907. Se on maailman toiseksi vanhin jäänmurtaja ja aikoinaan Suomen suuriruhtinaskunnan kolmas jäänmurtaja. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Lisäksi jäänmurtajat avustivat merihätään joutuneita aluksia.

Tarmo oli aikansa voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa ja pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Keulapotkuri helpotti jäissä kulkemista, ja vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Tarmon kulkunopeus avovedessä oli 13 solmua.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän laivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun. Talvi- ja jatkosodassa jäänmurtajat aseistettiin puolustusvoimien käyttöön.

Viimeiset vuotensa Apu-nimisenä toiminut Tarmo oli käytössä vuoteen 1970 asti, minkä jälkeen se päätettiin kunnostaa museoalukseksi. Entisöinti tehtiin Kotkan Telakalla vuosina 1990-1992. Tarmo otettiin museokäyttöön vuonna 2008.

Tarmo on avoinna yleisölle kesällä.