Mobile Menu

Takaoven kautta salaa

  • Kotkan klubi Karo Holmberg
Salakapakka sijaitsee salaisessa paikassa. Voit kuulla siitä luotetuilta ystäviltäsi tai saada vihjeitä löytämiseksi Kotkan Klubilta. Salakapakan ovi avautuu, jos lähestyt sitä oikein ja kapakassa on tilaa. Artikkeli on sponsoroitu.

Olen kuullut siitä usein, mutta vielä en ole sitä löytänyt. Nyt olen saanut tuttavaltani lähes varman vinkin. Soitan ovikelloa. Kohta avautuu pieni luukku mustassa, lähes huomaamattomassa ovessa. Olen ehkä löytänyt Kotkan salakapakan. Luukusta tuijottavat tarkkaavaiset silmät, ja se suljetaan yhtä nopeasti kuin avattiinkin. Sekunniksi ehdin pettyä ajatellessani, että emme pääsekään sisälle. Joko seurassani olevat henkilöt ovat epäilyttäviä – ehkä nimismiehen kätyreitä – tai sitten paikka on täynnä.

Hetken päästä ovi kuitenkin avautuu ja mies viittoo meidät sisälle. ”Nopeasti”, hän kuiskaa, taaksemme pälyillen. Ovi sulkeutuu, edessä on hämäryys, johon silmieni kestää tottua. Otan varovaisen askeleen kristallilampetin himmeää hohdetta kohti.

Puhu hiljaa, älä valokuvaa

Löydämme hämyisestä, mutta tyylikkäästä kapakasta istumapaikat. Upottaudun vanhaan, leopardiverhoiltuun nojatuoliin. Muut asiakkaat vilkaisevat nopeasti meitä, uusia kasvoja, mutta keskittyvät sitten omaan seurueeseensa. Paikan täyttää hiljainen puheensorina. Speak easy, puhu hiljaa, seinällä lukee – tarkoittaen myös paikkaa, jossa myydään juomaa laittomasti.

Nurkkapöydässä herrasmies uppoutuu lehtensä taakse. Eihän täällä näe edes lukea, ajattelen ja mietin, millä asialla herra mahtaa olla. Unohdan epäilevät ajatukseni, kun tarjoilija tulee kysymään toiveitamme cocktailien suhteen. ”Pineapple daiquiri”, sanon varmalla äänenpainolla, jotta en pal-jastuisi ensikertalaiseksi. Tarjoilija nyökkää. ”Neiti ja herra tässä ottavat samaa”, jatkan viitaten ystäviini.

Tarjoilija vie tilauksemme baarimikolle, joka alkaa rakentaa juomiamme kymmeniä vuosia vanhoihin martinilaseihin. Hän halkaisee tuoreen ananaksen ja mehukkaan sitruunan. Laadukasta rommia, sokeria, tuoremurskattua ananasta, puristettua sitruunaa, lopuksi koristelu ananaksen terälehdellä. Tuijotan taidokasta työskentelyä hypnotisoituneena. Yhtä lumoava on valmiin cocktailin maku, kun se saapuu pöytään

Salaisuus mukana Kotkan yöhön

Tarjoilija kiertelee pöytien välissä seurustellen asiakkaiden kanssa. Mustavalkoiset kuvat seinillä esittävät kotkalaisia salakuljettajia ja nimismiehiä, hän kertoo meille. Kaivan laukustani kameran. ”Ei saa kuvata”, tarjoilija sanoo ystävällisesti ja laitan kameran pois. ”Voitte tietenkin kertoa paikasta luotetuille ystävillenne”, hän jatkaa kun huomaa hämmennykseni.

Keskityn juttelemaan seurueeni kanssa. Ihmiset siemailevat ylellisiä cocktailejaan. Taustalla soi lempeä jazz. Yhtäkkiä huomaan ajan kuin kadonneen jonnekin. Ulkona kadulla on varmaan jo pimeää. ”Täytyy lähteä”, sanon ja nousen napaten laukkuni ja huivini. ”Täältä, takaoven kautta ” tarjoilija viittoo meille tien ulos.

Salaisuus mukanamme sujahdamme Kotkan viikonloppuyöhön.

Teksti: 
Anita Heikkinen
Kuvat:
Karo Holmberg