Mobile Menu

Sydänkesä -teemalehti

  • Sydänkesä
Sydänkesä -teemalehden pääteema on lähiruoka.

Meillä hualitaan, muualla ei

Kun täkäläinen kysyy että hualit siä, hän kysyy että haluaako toinen jotakin. Muualla kysytään että huolitko, ja tarkoitetaan että onko tämä tarpeeksi hyvä sinulle. Hualiminen ja huoliminen, ne on eri asioita. Ihan kuin tämä seutu ja muu maailma.

Niin kuin nyt tämä perinneruoka. Muualla ne pitää kaikenlaisia rönttösiä, mustia makkaroita ja rosollia perinneruokina, että ne olisi jotenkin parempia. Täkäläiset syö yhä vaan hailia ja on ihan hiljaa. Kysyvät vaan toisiltaan, että hualitko?

Täällä on aina osattu olla happamia. Täkäläiset on syöneet hapanvelliä, hapatettua kalaa ja hapankaalia. Kymenlaakso kuuluu sentään kuulemma Suomessa pehmeän leivän alueeseen. Hyvä niin, kun elämä on muuten täällä niin kovaa. 



Venäläiset opettivat meikäläiset syömään sieniä. Mutta kuinkahan moni tietää, että Suomen ensimmäinen pitseria perustettiin Haminaan jo vuonna 1961? Siellä se yksi italialainen Giovanni alkoi kysellä upseerioppilailta ja muilta, että hualit siä pitsaa? Se olisi pitänyt olla näkemässä! Kyllä minäkin ehdin Ravintola Giovannissa käydä. Sehän toimi vielä 1980-luvulla.



Tuota perinneruoka-sanaa minä en kyllä oikein hualis. Yksi tuttu sanoo, että oikeasti perinneruoka on vaan se ruoka, joka on just syöty. Se tuttu istuu näin kesällä torilla kahvilla ja possolla. Jos se on hyvällä tuulella, se kysyy että hualitko siäkin?

Meijän Masa