Mobile Menu

Motoristi arvostaa turvallisia ja mutkaisia teitä

  • Moottoripyöräilijä Miehikkälässä
Pääkaupunkiseudulta Kotkaan työn perässä muuttanut Ilkka Hasanen ajaa Harley-Davidsonillaan vuosittain 5000–10 000 kilometriä. Ajokausi alkaa yleensä toukokuun alussa ja jatkuu syys-lokakuulle. Kysymykseen mikä harrastuksessa on parasta, on monta vastausta.

”Ehkä kaverit, joiden kanssa ajelen porukassa ja vapauden tunne. Meidän pyörillä ei ajeta kovaa, ennemminkin meno on leppoisaa. Ajaessa ehtii katsella maisemia. Kun ei ajeta moottoriteillä, ei tarvitse tuijottaa pelkkiä keski- ja reunaviivoja.”

Moottoripyöräilyssä on monta alalajia. Ilkan Harrikka sopii parhaiten kaupunkiin ja asfalttiteille. Toinen suosittu alalaji on seikkailu- eli adventureajo, jossa alla on huonoillekin hiekkateille sopivaa kalustoa. Niin tai näin, Suomen kaakkoiskulmalta löytyy reittejä monenlaisille kulkijoille. Iso plussa tulee siitä, että täkäläisillä teillä on tilaa ajella.

”Tässä lajissa korostuu turvallisuus”, Ilkka sanoo. ”Suomen tiestö ei ole kovinkaan hyvässä kunnossa, mutta täällä se on keskimääräistä parempaa. Seututie 170 Helsingistä Vaalimaalle on tosi hyvässä kunnossa, ja Museotie Haminasta Virolahdelle mutkineen ja mäkineen on suorastaan legendaarinen!”

Itäisen Suomenlahden rannikkoreitti

 

Taukopaikaksi Miehikkälän Salpalinja-museo

Virolahden suunnalta kaksirenkaisensa kannattaa suunnata pohjoiseen kohti Miehikkälää. Siellä Ilkka suosittelee kokeilemaan erityisesti kahta reittiä: ”Miehikkälän ja Suur-Miehikkälän kautta Taavettiin vievä tie on hyvässä kunnossa. Mukava reitti on myös tuolta tieltä Pitkäkoskelle ja Paijärven kautta Haminaan erkaneva tie.”

Adventure-ajajien kannalta on kivaa, että Miehikkälässä lähin hiekkatien pää tulee vastaan keskimääräistä useammin. Hyvä taukopaikka löytyy Miehikkälän kirkonkylän lisäksi esimerkiksi Salpalinja-museolta. Sen linnoitetulla ulkomuseoalueella on paljon nähtävää sotahistoriasta ja luonnosta kiinnostuneille. Salpalinja-museolta saa kesällä opastuksen ja kahvin lisäksi myös lounasta.

”Moottoripyörällä ajamiseen pitää keskittyä eri tavalla kuin autoillessa. Aina välillä on mukava vetää henkeä. Oma alaryhmänsä motoristeissa ovat ne porukat, joilla on majoitusvälineet mukana leirintäalueita varten.”

Ilkan mukaan reissaaminen rentouttaa: ”Tämä touhu on yhteisöllistä. Menet minne vaan, niin aina motoristien kahvipöydässä on tilaa ja juttuja sekä kavereita löytyy. 99,9 prosenttia meistä nostaa lapaa ylös, kun toinen samanlainen tulee vastaan.”

Moottoripyöräilijöitä Miehikkälän Salpalinja-museolla

Teksti: Martti Linna/Sydänkesä 2019 -lehti
Kuvat: Elina Vahteri, Ilkka Hasanen