Mobile Menu

Paikkoihin liittyvällä perimätiedolla yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä omasta asuinalueesta

vellamo uusi.jpg

Tällä kertaa pääsemme kurkistamaan blogissamme Kymenlaakson museon maakuntamuseotutkija Marja Salmijärven työhön. Marjan tavoitteena on, että onnistuisimme myös Kymenlaaksossa keräämään talteen tarinoita, jotka eivät ole päätyneet historiankirjojen sivuille.

Kymenlaakson museon saama Erasmus-rahoitus lennätti minut ja tutkijakollegani kulttuuriympäristötiimistä Yhteinen kulttuuriympäristömme -hankkeen puitteissa Eurooppaan. Tarkoituksenamme oli tutustua osallistaviin projekteihin, joissa on myös vahva vapaaehtoispanos. Halusimme tietää, millä tavoin yleisöä innostetaan jakamaan paikkoihin liittyvää perimätietoa ja kuinka sitä hyödynnetään. Ja miten vapaaehtoiset voidaan kouluttaa toimimaan kulttuuriympäristön säilyttämiseksi. Ihannehan olisi, että mahdollisimman moni huomaisi oman elinympäristönsä arvon ja olisi valmis pitämään siitä huolta. Voimmeko siis vaikuttaa tähän?

Minä tutustuin matkalla Amsterdamin museon Geheugen van Oost ja Geheugen van West (Memory of East, Memory of West) -projekteihin, joissa vapaaehtoi­set keräävät omaan asuinalueeseensa liittyviä tarinoita nettiin. Sivut ovat olleet toiminnassa toistakymmentä vuotta ja niiden lukijamäärät lasketaan jo sadoissa tuhansissa. Osallistamisen avulla hankkeet ovat lisänneet asukkaiden yhteisöllisyyttä ja ylpeyttä omasta asuinalueestaan. Asukkaiden muistoja asuinalueestaan tallennetaan vapaaehtoisten avustuksella nettisivustolle. Vapaaehtoisille järjestetään koulutusta esimerkiksi internetin käytöstä, valokuva­uksesta, haastattelemisesta, kirjoittamisesta ja tarinoiden keräämisestä. Tarinoiden aihepiirejä tai aikakautta ei ole rajattu.

Memory of East -hankkeessa kerätyistä tarinoista tehtiin myös näyttely, joka oli museossa esillä vuodenvaihteessa 2003–2004. Tämän jälkeen sivusto oli tarkoitus sulkea. Alueen asukkaat eivät sitä kuitenkaan halunneet, ja myös tarinoiden keräämistä jatkettiin. Hankkeen vaikutukset olivat olleet merkittäviä, ja vuonna 2003 sivusto voittikin parhaan digitaalisen sosiaalisen projektin palkinnon.

Amsterdamin museo vastaa muistojen keräämiseen käytetystä nettialustasta edelleen. Tarinoiden pituus on rajattu noin 300 sanaan ja muisteluitaan voi elävöittää myös kuvilla. Tarinat paikannetaan myös kartalle. Museo vastaa vapaaehtoisten keräämien ja kirjoittamien tarinoiden editoinnista ja siirtämisestä sivustolle. Museo myös järjestää edelleen muutaman kerran vuodessa koulutusta ja tapaamisia, joissa hankkeisiin liittyvistä asioista keskustellaan.

Amsterdamin museon muisteluhankkeet ovat kunnianhimoisia ja niillä tavoitellaan myös museotoiminnan rajat ylittävää sosiaalista vaikuttavuutta. Tässä tavoitteessaan museo on jo onnistunutkin. Vaikka museolla on paljon yhteistyökumppaneita ja laaja vapaaehtoisten verkosto, on siltä varsinkin hankkeiden alkuaikoina vaadittu valtavaa resursointia. Olisiko meillä mahdollisuutta samaan?

 

Maritime Centre Vellamo_Kotka FInland_Photo Timo Vesterinen

 

Merikeskus Vellamossa aiomme aloittaa vapaaehtoisten avulla pienimuotoisen tarinanke­ruun. Tarkoituksena on lähteä liikkeelle kokeiluluontoisesti. Teemme yhteistyötä Vellamon toiminnassa mukana olevien vapaaehtoisten kanssa ja koulutamme heidät muisteluiden taltioimiseen. Hyödynnämme lisäksi jo olemassa olevaa alustaa, ja ensimmäisenä tavoit­teena on kerätä materiaalia vuonna 2020 avautuvaan Ruotsinsalmi-näyttelyyn. Amsterda­min oppina olikin, että toiminnalla tulisi olla selkeä ja konkreettinen tavoite, joka omalta osaltaan motivoi vapaaehtoisia.

Omana, kenties utopistisena, tavoitteenani on, että saisimme tulevaisuudessa koulutettua vapaaehtoisia ja kerättyä paikkoihin ja tapahtumiin liittyviä tarinoita koko Kymenlaakson alueelta. Että saisimme talteen yksilöille ja yhteisölle tärkeitä kertomuksia, jotka eivät ole päätyneet historiankirjojen sivuille. Että mahdollistaisimme moniäänisyyden ja antaisim­me tilaa kokemusasiantuntijuudelle. Tätä kautta jokainen voisi olla mukana esimerkiksi oman asuinalueensa historian säilyttämisessä ja vaikuttamassa jopa itse alueiden säilymi­seen. Museo voi vaikuttaa!

Minun ja kollegoideni retkistä Eurooppaan voi lukea Kymenlaakson museon Taapeli-tiedotuslehdestä.

 

Marja Salmijärvi

Kirjoittaja on Kymenlaakson mu­seon maakuntamuseotutkija, joka vetää myös museon kulttuuriympäristötiimiä