Mobile Menu

Operaatio murtsikkakammon selätys

Sukset ja sauvat

Siis mitä minä juuri tein? Lupasin hikoilla Kotkan-Haminan seudun hiihtoladuilla. Ja vielä tänä talvena!

Mulla on jonkinlainen hiihtokammo, on ollut kouluajoista saakka. Tuli hiihdettyä paljon ja pakolla, hiki päässä ja veren maku suussa. Piti käydä kisoissa ja panna parastaan. Kun loppui koulu, loppui myös hiihtäminen. Aina tähän talveen asti, sillä lupauksen lisäksi luulen, että nyt aika olisi muutenkin kypsä antamaan murtomaahiihdolle toisen tilaisuuden. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, tehdään tästä totta ja toteutetaan projekti nimeltä "Murtsikkakammon selätys".

Totean, että projekti vaatii onnistuakseen:

  • Yli 25 vuoden hiihtotauon ja unohduksen koulun hiihtokilpailuista
  • Ruuhkavuosien ajanpuutteen ja faktan, että laskettelemaan ei ikinä keretä lähteä
  • Tiedon, että nykysukset ovat helppoja ja luistavat sekä pitävät joka kelillä
  • Puitteet toteutukseen, eli lunta ja latuja
  • Tahdonvoimaa ja hieman suunnittelua

Hiihtäjä ladulla

Toteutus

Kun kaikki yllämainitut seikat on ruksattu, on aika ryhtyä toimeen. Hiihtoajatus on näköjään itänyt takaraivossani, sillä eräänä päivänä koukkaan puolivahingossa töistä kotiin Jumalniemen Intersportin kautta. Siellä vastassa on asiantunteva myyjä, joka osaa taikoa minulle suksipaketin kainaloon, ohjeet huollosta ja hyvän mielen kaupan päälle alta aikayksikön.

Nyt omistan sukset, sauvat ja monot! Ja heti seuraa kysymys: missä ja millaisia hiihtopaikkoja täällä Kotkan seudulla on? Muutama nettiselaus ja kysely tutuilta antavat liudan vaihtoehtoja: Lentokentän latu on helppo ja kiva perinteisen hiihtotyylin reitti ilman suuria mäkiä. Honkalan hiihtomaalla on reitti, jonka pohjat ovat aina hoidettuja. Pururadat, esim. Karhuvuori on ajettu ja hyvässä kunnossa. Eli mahdollisuuksia on monia, projektini konkretisoituu.

Vihdoin koittaa mukava talvinen vapaapäivä ja on aika ottaa härkää sarvista. Monista potentiaalisista vaihtoehdoista huolimatta päätän kuitenkin valita helpoimman ja lähteä katsomaan ihan omalta pihalta, ilman autoa, josko Petäjäpirtiltä olisi ajettu ladut Jäppilään. Ensimmäinen hiihtokerta ei tarvitse ylimääräistä yleisöä, eikä minulla ole hajuakaan mahdollisista säännöistä ladulla. Sukset kainaloon ja menoksi. Onni suosii. Ladut on ajettu ja ne ovat oikein hyvässä kunnossa.  (Jälkeenpäin kuulen, että talkoohenkeä on tarvittu; yksityinen ihminen on ajanut ladut metsään heti kelin salliessa, iso kiitos siitä!)

Hiihtolatu ja talvinen metsä

 

Lopputulos

Lunta satelee hiljalleen, äänetön metsä ja täydellinen rauha ympäröi kaiken. Mieli tyyntyy, kroppa löytää tekniikkaa. Ei ole kiire minnekään ja matka taittuu itsestään. Pysähdyn kesken sivakoinnin. Kuuntelen hiljaisuutta ja mietin nykyajan muotilajeja ja -termejä; Mindfullness, metsäterapia, happihoidot, kiire, ainainen kiire, suorittaminen, mittaaminen... Tarjolla on kirjo kaupallisia tuotteita, joissa tavoitteena on keskittyä omaan itseen ja pyrkiä lisäämään hyvää oloa. Eikö se kaikki tähtää juuri tähän, jonka koen nyt täällä lumisessa metsässä, sukset jalassa? Kiire katoaa ja aistit herkistyvät huomaamaan pieniä yksityiskohtia ympärilläni. Hyvänolon tunne ja hetkessä eläminen tulevat huomaamatta, ihan itsestään. Suorittaminen on toissijaista, elämästä ja, yllättävää kyllä, hiihdosta nauttiminen voittaa.

Kuin varkain sukset toivat minut perusasioiden, meidän suomalaisten ja suomalaisen luonnon vahvaan ja ikiaikaiseen ytimeen.  Arvostus kotiseutua kohtaan kasvaa taas. Painan tämän pienen elämyksellisen hetken mieleeni ja muistelen sitä kaiken hälyn keskellä.  Ja lupaan jatkossakin hikoilla – tai hidastella - hiihtoladulla, sillä maastohiihtoon onkin taas yllättävän helppo jäädä koukkuun!

 

-Elina-

 

Kotkan-Haminan seudulta löytyy monipuolisia maastoja ja latuvaihtoehtoja sekä nautiskelusta että haastavammasta menosta pitäville.