Mobile Menu

"Hei, miä oon Tiia, ja tykkään ryömiä siltojen alla"

Siikakoski

Se oli aurinkoinen kevätpäivä muutama vuosi sitten. Pari bussilastillista turisteja ihasteli Langinkosken kuohuja. Itse hengailin vähän matkan päässä varjossa sillan alla, ja pälyilin epäilyttävän näköisenä ympärilleni kiinnijäämisen riski takaraivossa. Tällä kertaa en aikonut luovuttaa. Olin päättänyt, että kolmas kerta toden sanoo. En enää neljäntenä peräkkäisenä päivänä kehtaisi tulla paikalle palloilemaan. Tuossa tuokiossa pääni päälle syttyi kirkas lamppu, joka melkein sokaisi minut - miten olinkaan ollut niin puusilmä! Olin vihdoin löytänyt ensimmäisen geokätköni.

Langinkosken reissun jälkeen olen rypenyt useiden muidenkin siltojen alla seudullamme. Olen kiertänyt 13 kilometrin pituisen Otsonpolun moneen kertaan, koska kaikki 56 kätköä eivät antautuneet kerralla. Olen pelästynyt puun takaa loikannutta lajitoveria Äijänvuoren kuntoradalla ja väistellyt jästejä Yrttipuutarha Redutissa. Olen tutustunut mielenkiintoisiin kohteisiin uusilla kotikulmillani, joista tuskin olisin kuullut ilman geokätköilyharrastusta. Vai onko kaikille esimerkiksi Koivukosken kahinakuoppa tuttu? Entä Kyminlinnan piiskauskoivut?

  

Olen myös kouluttanut katistani oivallisen geokissan, jotta aikuisen ihmisen pusikoissa rämpiminen ei näyttäisi niin epäilyttävältä. ”Kissa tässä vain nuuskii paikkoja, joten sen takia olen seisoskellut tässä jo puolisen tuntia…”. Monilla on geokoira, mutta mielestäni geokissa on vieläkin kätevämpi apulainen. Koiran kanssa ei ehkä ihan kaikki hiippailut mene läpi, mutta valjaiden päässä vaelteleva utelias mirri voi hyvinkin pakottaa palvelijansa poikkeamaan mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Puolisoni ei kätköilystä niin perusta, mutta tarpeen vaatiessa hän toimii geoapinana, jos korkeanpaikankammoni estää kiipeilyt. Esimerkiksi viime kesänä olisi Pyhtään Versson kätkö jäänyt nappaamatta ilman ketterän geoapinani apua.

Kokemuksen karttuessa puusilmäily on jäänyt vähemmälle, ja yleisimmät camot olen oppinut tunnistamaan jo kaukaa. Muutama denari on kuitenkin päässyt kertymään. Esimerkiksi Sirius Sport Resortin pihassa oleva kätkö ei ole vieläkään antautunut, vaikka olen useamman kerran pyörinyt siellä gepsi kädessä. Pari kertaa olen myös palannut lenkiltä kotiin verkkarit kuraisina yrittäessäni metsästää Korkeakosken sillan alla majailevaa Sahapiisamia. Onneksi suurin osa etsimistäni kätköistä on kuitenkin löytynyt ennen pitkää, ja loggauksia on kertynyt kolminumeroinen luku, vaikka en kovan luokan harrastaja olekaan.

Seuraavana on mahdollisesti vuorossa Salpapolun kätköt, joita on huimat 115 kappaletta. Myös erilaisiin kätkötyyppeihin, geokolikoihin ja travel bugeihin olisi mielenkiintoista tutustua, sillä toistaiseksi olen keskittynyt vain tradikätköihin. Kotkan-Haminan seudulla on jo yli 1100 kätköä, joten Itämerta edemmäs kalaan ei tarvitse lähteä tässäkään tapauksessa!

Langinkosken sillan kätkö on edelleen paikoillaan. Nykyisin ohittaessani paikan saatan naureskella partaani, jos näen paikalla puusilmäisiä kätköilijöitä. Ootteks tyä ihan sokeita, tuijotatte sitä koko ajan!

Tiia

Kirjoittajan vapaa-aika kuluu lähi- ja kaukomailla matkaillen ja työaika seudun matkailua kehittäen

 

Lue lisää geokätköilystä esimerkiksi täältä.

Kotkan geokätköt

Haminan geokätköt

Pyhtään geokätköt

Virolahden geokätköt

Miehikkälän geokätköt