Mobile Menu

Kun merihirviöt heräsivät henkiin...

  • Vellamon Merimonsterit-näyttely
Suomen Merimuseon Merimonsterit-näyttely Merikeskus Vellamossa vie lapset ja aikuiset jännittävälle seikkailulle vanhojen merikarttojen kummallisten hirviöiden joukkoon.

”Merimakkara sulattaa meidät mahassaan!” ”Jos me ei kohta hypätä kyydistä, niin se ajautuu tuonne maailman reunan yli ja putoaa tyhjyyteen!” ”Meen pois tätä kautta…tätä on varmaan ammuttu, kun tässä on reikiä.”

Severi, 11, ja Nikolas, 9, ryömivät jättimäisen verimerimakkaran sisällä ihmetellen sen kiduksia ja pehmoisia sisuksia. Pojat ovat tulleet tutustumaan Suomen merimuseon Merimonsterit-näyttelyyn. Heti näyttelyn alkumetreillä lapsilla oli jännittävät paikat, kun vaarana oli kietoutua meduusan lonkeroihin, ja meren kuiskivat äänet valtasivat hämärän tilan.

"Kuunari, kaljaasi, kutteri, jäi jäljelle yks ainut mutteri! Kurkusta alas kuin konvehti katos karjuva merikapteeni!"

Kirjailija Laura Ruohosen runot johdattavat meitä eteenpäin kuvittaja Erika Kallasmaan luomassa meren valtakunnassa, joka yhdistää kuvataidetta, teatteria, tarinaa ja faktaa. Palkitun työparin suunnittelema näyttely rakentuu ruotsalaisen piispa Olaus Magnuksen vuonna 1539 piirtämän Carta Marinan vaarallisille, merihirviöitä viliseville vesille. Näyttelyamanuenssi Erik Tirkkosen mukaan toive merihirviöitä käsittelevästä näyttelystä on tullut yleisöltä.

Silitämme merikäärmeen suomuja, joista osa kiiltää, osa tuntuu käden alla karhealta. Merikäärme ei ole poikien mielestä yhtään pelottava, vaikka sen pimeyttä valaisevat silmät vaihtavat väriä. Jättimäinen kalmari sen sijaan jännittää. Saako siitä sähköiskun? Tarttuvatko sen imukupit kiinni paitaan? Kalmarin kasvoilta paljastuu ystävällinen hymy – ei syytä pelkoon.

Vellamon Merimonsterit-näyttely

 

Entisajan ja nykyajan merihirviöt

Oletteko nähneet oikeaa merihirviötä? ”En”, vastaa Severi. ”En tiedä”, epäröi Nikolas. Nikolaksen mielestä merihirviöitä on oikeasti olemassa. Severi pohtii asiaa oivaltavasti: ”Riippuu miten asiaa ajattelee. Jos meressä on paljon muovia, se muodostaa merihirviön”. Merimonsterit-näyttely herättääkin pohtimaan myös meren nykytilaa. Sukelluskellossa voi nähdä, mitä alkumeressä elää ja mitä loppumeressä kelluu. Merikeskus Vellamon pihalle rakentuu lisäksi kevään aikana yhteistyössä paikallisen koululaisten ja opiskelijoiden kanssa Alexander Reichsteinin taideteos Leviathan, merihirviö, joka syö merestä muovia.

Onko Punainenmeri vaaleanpunainen? Onko Itämereen pissattu?

Suurissa lasipurkeissa olevat merivesinäytteet eri puolilta maailmaa herättävät miettimään. Miksi Itämeren vesi on noin sameaa? Onko Jäämeren vesi oikeasti Jäämerestä – ainakin pinnalla kelluu jäätä?

Mystisen Dr. Pontoppidanin jättämät viestit johdattavat tutkimaan myös Luonnontieteellisestä museosta tuotuja ihmeellisiä mereneläviä ja Suomen merimuseosta koottuja merenkulkuun liittyvää esineistöä. Liikkumaan, tunnustelemaan ja kokeilemaan innostavan näyttelyn kivoin osa on poikien mielestä kuitenkin verimerimakkaralle vaarallista maailman reunaa vastapäätä.

”Juostaan vielä kerran ylös pitkin tsunamiaaltoa!”

 

Teksti: Anita Heikkinen/Sydänkesä 2019 -lehti
Kuvat: Anita Heikkinen ja Erik Tirkkonen/Suomen merimuseo