Mobile Menu

Heikki Laaksonen luo kauneutta pienillä askeleilla 

  • Heikki Laaksonen
  • Sapokan vesipuisto Juha Metso
  • Karhulan jokipuisto
  • Katariinan meripuisto

Monelle ihmiselle mielikuva Kotkasta tarkoitti takavuosina harmaansumuista satama- ja teollisuuskaupunkia. Nykyisin kaupunginpuutarhuri, puutarhaneuvos Heikki Laaksonen saa usein opastaa vierailevia kuntapäättäjiä ja ympäristöalan ammattilaisia kaupungin upeissa puistoissa. Moni heistä saa ahaa-elämyksen ja haluaa tulla uudelleen. 

Nuorena miehenä, 80-luvulla Laaksonen opiskeli ja työskenteli ulkomailla. Matkaltaan Yhdysvaltoihin Laaksonen löysi suomalaisen graniitin.  

- Olin puoli vuotta töissä firmassa, joka teki kivimuureja. Siellä pitää olla melkein miljonääri, jotta voi teettää pihansa graniitista. Meillähän sitä on metsät täynnä! Mikä sopiikaan maisema-arkkitehtuuriin paremmin kuin kivi? Se on halpa, ikuinen, kestävä, turvallinen ja kotimainen materiaali. 

Kun liikkuu Kotkan upeissa, moneen kertaan palkituissa puistoissa on vaikea uskoa, ettei kaikkea sitä kauneutta ole tehty suurella rahalla. Työn kantavia ideoita ovat 80-luvulta saakka olleet kärsivällisyys, kierrätys ja pienet askeleet.  

Jykevää kiveä, virtaavia puroja, vehreitä kasveja 

- Meillähän on käytettävissä vanhoja elementtejä. Kiveä, vettä ja kasveja on puistosuunnittelussa käytetty tuhansia vuosia, Heikki Laaksonen avaa suunnittelufilosofiaansa. - Mutta vesikin voi olla puistossa monenlaisessa muodossa: se voi olla tyyntä ja rauhallista pintaa, kuplivaa vettä, virtaavaa puroa tai sitten kohisevaa puroa. 

Aluksi Laaksonen ei saanut uusia ideoitaan lävitse. Sapokan Vesipuiston puolesta hän sai puhua kolme vuotta, ennen kuin sen rakentamiseen päästiin käsiksi. Moni ei katsonut sellaisen puiston sopivan perinteikkään satamakaupungin imagoon. Nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Kotkansaarta on vaikea kuvitella ilman Sapokan rehevyyttä ja vesiputousta.  

- Moni vieras ei tajua sitä, että Kotkansaari on saari jolle on laadittu on ruutukaava, Laaksonen myhäilee. - Se on jo itsessään harvinaisuus. Kotkalla on hyvä puistohistoria, joka valitettavasti välillä unohdettiin. Ympäristöasioita huomioitiin täällä jo 1800-luvulla. 

Toiminnallisuutta ja esteetömyyttä 

Puisto ei Kotkassa tarkoita sellaista aluetta, jossa ympärillä avautuvaa kasvi- ja kukkaloistoa pitää ihailla seisoen sepelipintaisella käytävällä. Sellaisia nurmikoita, joille ei haluta kävelijöitä sijaitsee vain Kotkansaaren Sibeliuksenpuistossa.  Hyväksi esimerkiksi toiminnallisuudesta käy entisen öljysataman paikalle rakennettu Katariinan Meripuisto. 

- Siellä on ollut koiranäyttelyssä 3 000 koiraa. Minulta kysyttiin arasti lupaa puiston käyttämiseen. Ajattelin, että miksi ei? Alue kesti sen hyvin. Mitä enemmän samalla alueella on erityyppistä toimintaa, sitä parempi. Katariinan Meripuiston 20 hehtaarin alue mahdollistaa hyvin virallisen tuhkansirottelupaikan olemassaolon samalla, kun siellä vietetään synttäreitä, häitä ja koiranäyttelyitä. Luulisin, että siellä on kesällä enemmän grillauspaikkoja kuin missään muussa Suomen puistossa. 

Kotkan puistotoimessa on suhtauduttu ennakkoluulottomasti eri materiaalien käyttämiseen ja yhdistämiseen. Iso osa käytettävästä graniitista on kiviteollisuuden sivukiveä. Katariinan Meripuistoonkin tehtiin käytäviä betonikivestä. Siitä nousi pieni haloo. Mutta kritisoijatkin joutuivat lopulta myöntämään, että betonikiven käyttö parantaa mahdollisuuksia esteettömään liikkumiseen. 

Kiitos osaaville työmyyrille

Vuonna 2015 Vuoden Ympäristörakenteena palkitun Jokipuiston suosio on lyönyt kaikki ällikällä. Viime kesänä MeriSet Oy aloitti risteilyliikenteen Kymijoen Korkeakosken haaralla Sapokan ja Jokipuiston välillä. Risteilyalukset myytiin täyteen, ja lisääkin väkeä olisi ollut tulossa. Jokipuistossa toteutuu hyvin yksi kotkalaisen puisto-osaamisen periaate: 

- Sellaisiin paikkoihin joissa liikkuu paljon ihmisiä, ja hitaita silmäpareja kannattaa panostaa. Kaupungin puistotoimi ei ole pelkkä nurmikonleikkaaja eikä roskienkerääjä, kaupunginpuutarhuri sanoo. - Olemme pitäneet työt tiukasti omissa käsissä ja meillä on todella osaava henkilöstö. Perusviherrakentamista voi kyllä ulkoistaa, mutta pelkästään urakoita jakamalla ei saavuteta jatkuvuutta. 

Vanhimmat Laaksosen valtakaudella rakennetut Kotkan puistot alkavat olla peruskunnostusiässä. Esimerkiksi valotekniikka on kehittynyt niin, ettei 90-luvun alun valaisimiin enää tahdo löytyä varaosia. Ei huolta: se, mikä täällä on kerran tehty, halutaan pitää kauniina ja kunnossa. 

 

Teksti: Martti Linna