Mobile Menu

Ikimuistoinen retki Salpapolulla

  • Salpapolulla retkeily
Keski-ikäinen blondi ja valkoinen Musti-koira vaelsivat bunkkereita ja panssariestekiviä ihmetellen.

”Keski-ikäinen blondi päätti toukokuussa testata valkoisen paimenkoira Mustin kanssa, miten he pärjäävät päivän metsässä ja yön korsussa”, nauraa hyvinkääläinen Tuija Palonen.

Ja hyvin pärjäsivät ja kovasti reissusta nauttivat, niin Tuija kuin Mustikin! Vuorokaudesta Salpapolulla tuli upea, ikimuistoinen kokemus, ja sinne lähdetään myös ensi keväänä. Tuija on matkustanut paljon ja käynyt mm. Vietnamissa Cu Chin tunneleissa, mutta pitää Salpalinjaa aivan niihin verrattavana nähtävyytenä.

Salpalinja on kaikkiaan 1200 kilometrin pituinen puolustuslinja, jossa on satoja ellei jopa tuhansia puolustusrakenteita viime sotien ajalta. Sitä todella kannattaa kehittää kansainvälisenä matkailukohteena.

KORSUJA JA PANSSARIESTEKIVIÄ

”Aluksi oli tarkoituksena, että vaellamme Salpapolulla 50 kilometrin mittaisen matkan, mutta Mustin sairastuminen muutti suunnitelmia. Valitsimme noin kahdeksan kilometrin pituisen reitin, joka alkoi Virolahdella sijaitsevasta Harjun Hovista ja päättyi Virolahden Bunkkerimuseolle”, Tuija kertoo. Matkalla Tuija hämmästyi suuria, jopa tuhansia kiloja painavia panssariestekiviä, joita on valtavan paljon, ja jotka on aikanaan kuljetettu paikalle yksitellen. Ajatuksena oli, että kun panssarivaunulla ylitetään esteitä, vaunu nousee pystyyn ja se on silloin helppo tuhota. Talvisodan jälkeen rakennettua Salpalinjaa ei kuitenkaan koskaan käytetty sotilaallisiin tarkoituksiin.

Ensimmäinen korsu löytyi nopeasti, samoin sen tähystystorni. ”Korsun lattialla oli vielä kesäkuun lopulla jäätä, ja Musti oli iloinen, kun pääsi viilentämään jalkojaan. Ulkona oli silloin tosi lämmintä”, Tuija muistelee. Vahtivuoren taukopaikalla selvisi, että viereisestä kalliosta on louhittu pellolla rivissä seisovat estekivet. Siellä on myös nuotiopaikka, puuliiteri ja kompostoiva wc.

HILJAISUUDESSA OMIEN AJATUSTEN KANSSA

”Kävimme monissa korsuissa. Niihin kaikkiin pääsi sisälle. Monet ovat betonisia, mutta eräässä kallioon louhitussa korsussa havaitsimme yöpyviä lepakoita. Se oli hauskaa”, Tuija muistelee.

Luontoihmisenä Tuija Palonen nautti upeista havumetsämaisemista: ”Kävely oli helppoa, vaikka nousuja ja laskuja olikin. Reitillä oli vaihtelevia uria kapeasta polusta vanhoihin sodanaikaisiin tiepohjiin. Normaalikuntoinen, metsässä kävelemään tottunut ihminen pärjää siellä hyvin.”

Yönsä Tuija ja Musti viettivät museoalueen betonisessa pallokorsussa. ”Mukana oli makuupussi ja eväänä näkkäriä ja tonnikalaa. Mustilla oli oma matto korsun lattialla. En ole koskaan yöpynyt yksin keskellä metsää, mutta en pelännyt. En ole ikinä kuullut, että karhu olisi mennyt korsuun syömään ihmisiä”, Tuija naureskelee. ”Nautin hiljaisuudesta yksin omien ajatusteni kanssa ja nukuin hyvin.”

PÄÄKAUPUNKISEUDULTA PÄÄSEE NOPEASTI

Neuvoksi Salpapolulle lähtijöille Tuija sanoo, että mukaan on syytä hankkia opaskartta, ja hyvät kengät ja taskulamppu ovat välttämättömiä. Opaskarttoja saa mm. Bunkkerimuseolta ja Salpalinja-museolta. Hän myös muistuttaa, että pääkaupunkiseudultakin pääsee moottoritietä myöten Virolahdelle vajaassa kahdessa tunnissa. ”Tuolla vaelluksella koin, että voimme olla ylpeitä tällaisesta matkailukohteesta kuin Salpalinja”, Tuija Palonen tiivistää.

SALPAPOLUN KOKONAISPITUUS: 50 km (Harju-Hostikan luola)
VAATIVUUS: Keskivaativa. Reitillä on jonkin verran korkeuseroja ja hieman vaikeampikulkuisia osuuksia.
ARVIO KULKEMISEEN KULUVASTA AJASTA: Patikoijat 2–3 vrk, maastopyöräilijät 1–2 vrk

Salpapolkuun voi tutustua myös geokätköillen!

TILAA ILMAINEN SALPAPOLUN RETKEILYKARTTA

info@kotkahamina.fi tai lataa suoraan netistä www.visitkotkahamina.fi/tilaa-tai-lataa-esitteitä

Teksti: Ulla-Maija Sievinen